Tohtorin paperit Aivopesu-dokumentista
15 Jou
Kriminologian professori Hedda Giertsenin kiemurteleva vastaus Hjernevask-dokumentissa, kun näyttää siltä, että miehet ovat luonnostaan väkivaltaisempia kuin naiset. Sama vastaus pullahtaa ulos myös muilta norjalaisilta sosiologeilta, kun heidän teoreettisesta viitekehyksestään paljastuu ilmiselviä aukkoja.
“Miehet ja naiset ovat biologisesti erilaisia jo syntessään”, “Ihmiset tunnistavat ulkonäön ja äänen perusteella noin 80-prosenttisesti oikein, kuka on homo ja kuka hetero”, “Kasvatuksen vaikutus lapsiin ei ole koulumenestyksen kannalta merkitsevää”.
Nämä ovat väitteitä, jotka joistakin kuulostavat siltä kuin ne olisivat peräisin paatuneilta sovinisteilta tai jostain synkästä oikeistolaisesta mielikuvituksesta. Entä jos kyseessä onkin ihan oikeita tieteellisiä löydöksiä?
Bongasin eilen linkin norjalaiseen dokumenttisarjaan Hjernevask (Aivopesu) sosiologisen keskustelukerhomme Club Anomian fb-sivuilta. Olen nyt katsonut neljä ensimmäistä jaksoa sarjasta, joka mahdollisesti muodostuu yhdeksi tärkeimmistä yhteiskuntatieteellisistä teoksista.
Dokumentti ei ole tieteellinen läpimurto siinä mielessä, että siinä tehtäisiin varsinaisia uusia löydöksiä. Sen meriitit ovat metodologiset ja keskustelua eteenpäinvievät. Dokumentti kokoaa yhteen keskustelun, joka on jakanut yhteiskuntatieteet kahteen vihamieliseen änkyräleiriin. Parhaimmillaan Hjernevask voi pakottaa muodostaman uuden hallitsevan paradigman.
Poliittiset johtopäätökset tieteen riippakivenä
Kielellisen käänteen jälkeen sosiologia on keskittynyt perustelemaan ihmisten toimintaa pääosin kulttuurista käsin. Viimeistään viimeisen kymmenen vuoden sisällä tämä lähtökohta on käynyt jatkuvasti kestämättömämmäksi. Samalla kulttuuriin hirttäytyminen on saanut uskonnonomaisia piirteitä.
Hjernevask on analyyttinen hyökkäys sosiologian kulttuuripainotteisen valtavirran uskonnollisuutta kohtaan. Tyylillisesti dokumentaristi Harald Eia on lähellä omaa Enbuskeamme. Se heitä erottaa, ettei Hjernevask vaikuta samalla tavalla poliittisesti motivoituneelta hepulta. Enbusken näkökulmarajoitteinen jankutus kykenee parhaimmillaan herättämään tyypillistä juupas-eipäs-tason nettikeskustelua. Tällaisessa keskustelussa kukaan ei opi mitään ja osapuolet kaivautuvat syvemmälle poteroihinsa.
Eia sen sijaan onnistuu argumentoimaan vakuuttavasti ottaen molempien osapuolten väitteet huomioon. Hän ei sotke käsiään politiikkaan.
Sosiologian konstruktivistista valtavirtaa kohtaan on kyllä hyökätty ahkerasti koko 2000-luvun, mutta vasta nyt tieteen valtavirta todennäköisesti alkaa muuttumaan. Miksi näin?
Tähän asti valtavirtasosiologian kritiikki on näyttäytynyt poliittisesti motivoituneelta. Politiikka ei tee tieteestä uskottavaa.
Sama meno jatkuu nyt Hjernevaskin jälkeenkin esimerkiksi katkerien toisinajattelijoiden Henry Laasasen ja Marko Hamilon heiluttellessa kostokirveitään naistutkijoille. Näyttäisihän nyt siltä, että heidän väitteidensä faktaperusta on vahvempi, kun se kerran tv:stäkin näytetään.
Ja poliittisia seurauksia dokumentilla jo on. Norjassa lakkautettiin Laasasen mukaan naistutkimuksen rahoitus ja Pohjoismainen tasa-arvotiedon keskus. Norjalainen oikeisto on mielissään. Onko tämä Eian dokumentin syytä, ja onko hän asiasta vastuussa?
Yhtä hyvin voi kysyä, onko atomipommin kehittäminen Einsteinin syytä ja onko hän pommituksista vastuussa. Syy-yhteys on ilmeinen, mutta poliittista vastuuta poliitikkojen päätöksistä en Eialle enkä Einsteinille sysäisi.
Kuoleeko vasemmisto kulttuuridogmatismin mukana?
Politiikka ja tiede limittyvät toisiinsa. Tietyt tieteelliset tulokset voivat edesauttaa oikeiston ja toiset vasemmiston menestystä. Samaan tapaan se, puhutaanko ennen vaaleja rikollisuudesta vai hyvinvointipalveluista, vaikuttaa oikeiston ja vasemmiston vaalituloksiin.
Mutta tämä ei ole enisisijaisesti tieteen eikä journalismin vika, vaikka sielläkin politikoidaan. Syyttävän sormen pitäisi osoittaa poliittisten koulukuntien tekemiin ideologisiin ja strategisiin valintoihin. Ei kai ole tieteen vika, että vasemmiston valtavirta on ideologisesti hirttäytynyt idealistiseen humanismiin? Kyllä se taitaa olla vasemmistolaisten omaa heikkoutta.
Vasemmistolaisille pidän Hjernevaskin tarkkaavaista katsomista lähes pakollisena, koska se auttaa perustelemaan omia poliittisia valintojaan paremmin.
Jos ne väitteet, joita Hjernevaskissa esitetään pitävät kutinsa, miten se vaikuttaa esimerkiksi seuraaviin poliittisiin tavoitteisiin:
- Maksuttomat julkiset palvelut ja koulutusjärjestelmä
- Elämiseen riittävä vastikkeeton perustulo
- Omaisuus- ja tuloerojen tasaaminen
- Sukupuolten välinen tasa-arvo
Ja vielä kerran linkki dokumenttiin Hjernevask (Aivopesu). Katsominen vaatii salasanan ‘hjernevask’. Kaikki seitsemän osaa löytyy linkin päästä, jaksot ovat numerolinkkeinä videoupotuksen alla.
Jälkihuomiot: Kannattaa katsoa ainakin ensimmäinen ja seitsemäs osa. Viimeisessä on perusteluja koko sarjan tekemiselle, ja sille miksi kultturalistien kiusaaminen oli tärkeää.
5.1.2012 lisätty loppukevennys
“Miehet ja naiset ovat biologisesti erilaisia jo syntessään”, “Ihmiset tunnistavat ulkonäön ja äänen perusteella noin 80-prosenttisesti oikein, kuka on homo ja kuka hetero”, “Kasvatuksen vaikutus lapsiin ei ole koulumenestyksen kannalta merkitsevää”.
Odotin koko lukemisen ajan, että koska paljastetaan näiden väitteiden “tieteellinen perusta”, siis että mitä vallankumouksellista nyt on löydetty. (Siis joo, biologisesti erilaisia jo syntyessään. Tätä ei kukaan kai kiellä? Mutta erojen vaikuttavuus?)
Kandee perehtyä muutakin kautta tohon luonnontieteelliseen “sukupuolten erilaisuus” tutkimuksen saloihin, siellä ne “varmat löydöt eroista” on harvassa. Muutama vinkki aluksi.
http://www.slate.com/articles/double_x/doublex/2010/10/the_last_word_on_fetal_t.html
Arvio uudesta kirjasta, joka arvioi sukupuolten neurologisia eroja koskevaa tutkimusta.
http://www.cordeliafine.com/will_working_mothers_brains_explode.pdf
http://www.tiede.fi/uutiset/4523/matikkapaassa_tuskin_sukupuolieroa
Väittäisin pikemminkin, että neurotieteissä on ollut vahvana paradigmana aivojen erilaisuus (eri ihmisryhmien välillä.) Vielä ei edelleenkään vahvaa näyttöä synnynnäisistä eroista, muuta kuin ne sukupuolielimet tai ihon väri. Tätä vastaan on kulttuuritieteissä taisteltu. Vaikuttaakin, että aika kovalla essentialismi-oletuksella on menty näissä “kovissa tieteissä”.
Vähän lähdekritiikkiä, pliis. (En usko dokumentaristin puolueettomuuteen.) Kyse ei ole siitä, että ei saisi esittää kritiikkiä, mutta kannattaa vähän laajempi näkökulma ottaa tieteeseen.
Pointtini ei ollut vastata noihin kysymyksiin tässä blogauksessa, koska en ole näihin kysymyksiin lainkaan perehtynyt. Kannattaa katsoa tuo dokumenttisarja. Siinä näitä asioita punnitaan monesta eri näkökulmasta.
Kuten blogauksessa painotin, “Dokumentti ei ole tieteellinen läpimurto siinä mielessä, että siinä tehtäisiin varsinaisia uusia löydöksiä. Sen meriitit ovat metodologiset ja keskustelua eteenpäinvievät. ”
Eli mielestäni dokumentti on vähintään väitöskirjan arvoinen sen vaikutuksessa yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun.
“Vielä ei edelleenkään vahvaa näyttöä synnynnäisistä eroista, muuta kuin ne sukupuolielimet tai ihon väri.”
Synnynnäisistä eli perimästä ja kohdusta johtuvista
eroista on paljon näyttöä. Siis paljon. Eseimerkiksi homon tunnistaa suurella todennäköisyydella pikkulapsen aivokuvasta. Pöh.
Ei vittu. Taisin tehdä virheen, kun yritin populistisesti herättää kiiinnostusta heittämällä noita väitteitä tuohon kärkeen.
Jos homous kiinnostaa, katsokaa tuo dokumentin kolmososa: http://rixstep.com/2/20111127,02.shtml
Siinä asiaa käsitellään.
http://eng.kifinfo.no/nyhet/vis.html?tid=78505
Ja siis Laasasta ei kannata ehkä käyttää ton Sukupuolentutkimus loppuu norjassa-jutun lähteenä, ainakaan ainoana.
Mutta kuulostaa kyllä aika epäilyttävältä, jos vaikuttaa tiederahoitukseen negatiivinen julkisuus. Mutta voi vaikuttaakin, jos on rahat tiukalla. Ainakin suosittuus nettipalstoilla, jossa “naistutkimus on pseudotiedettä” on fakta, on taattu. Ihmisten vähäinen tietämys yhteiskuntatieteistä noin yleisesti on huolestuttavan pientä, kun tieteellisyys tarkoittaa samaa kuin fysikaaliset tieteet.
p.s. olen katsellut noita dokumentteja kyllä, ja harvinaisen populistista menoa on. Erityisesti kohta, jossa jenkki selitti, kuinka käyttäytyminen/maneerit homoseksuaaleilla voi olla synnynnäisiä, koska videokuvaus. Varmaan voi ollakin, mutta se että tietyn yhteisön tietynlaisella tavalla identifioituvat ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla on hieman heikko todiste siitä synnynnäisyydestä. Nämä käyttäytymismallit vaihtelee aika paljon vuosisatojen välillä. Entäs ns. karhu-homot? (Jos toi on sitä hard sciencee niin ei hyvin mene..)
(Esimerkki: miksi vaikkapa yleteeman esittämä sielun liikkumista käsittelevä dokumentti ei ole herättänyt vastaavaa kohua? -Esimerkkejä on paljon. Kyse on kauhean paljon niistä perususkomuksista, jotka elää tiukassa. Edelleen monet ihmiset pitää noita alun väitteitä todenpana totena mitä voi olla. Kaikki mihin liittyy sukupuoli/seksuaalisuus/etnisyys herättää kiinnostusta, ja luullaan että tutkijat “piilottelee” todisteita poliittista korrektiuttaan tms. Kuitenkin näistä asioistakeskustellaan eri tieteiden saralla paljonkin. Nettispämmäys ei ole sama kuin tieteellinen (minkään tieteenalan) konsensus.)
Biologia vai kulttuuri vastakkainasettelu on vanha juttu muualla kuin poptieteessä. Siksi laitoin noita linkkejä.
Ja vielä: sekoitatko metodologia-sanan ja tieteenalojen väliset rajat-keskustelun? (Kun ei ole olemassa mitään the metodologiaa missään yhteiskunta- tai ihmistieteissä. Myöskään siellä nais/sukupuolentutkimuksessa, joka suomessa limittyy tiiviisti sosiologian/työelämätutkimuksen kanssa. Ne vaan kiinnostaa vähemmän ihmisiä, kun on helpompaa/jännempää keskittyä siihen sukupuoleen.)
Lueskelin nyt tuon arvion Rebecca Jordan-Youngin kirjasta ja selailin muita matskuja.
Nämä erilaiset lähestymistavat eivät minusta ole välttämättä toisiaan poissulkevia. Näitä erilaisia tutkimustuloksia pitäisi kyetä puntaroimaan samanaikaisesti ja arvioida mitä ne yhdessä mahdollisesti tarkoittavat. Se mikä tuosta dokumentista jäi päällimmäisenä mieleen, oli norjalaisten sosiaalitieteilijöiden reaktiot noihin muiden tutkimuksiin. Asenne näytti olevan se, että Jos tutkimustulos ei sovi teoreettiseen viitekehykseen, se on automaattisesti paskaa, eikä sitä tarvitse ottaa huomioon.
Tämä ei minusta ole kovin tieteellinen suhtautumistapa.
Metodologisilla ansioilla tarkoitan, että Harald Eian tapa hankkia tieteellistä tietoa ja esittää se väittelevän dokumenttisarjan muodossa oli sellainen, joka minusta täyttäisi hyvin väitöskirjatasoisen työn kriteerit.
No, oma yliopistotaustani onkin enimmäkseen journalistiikassa, joten arvostan sitä, jos joku osaa tehdä uudentyyppisen mediateoksen ja vaikuttaa sitä kautta tieteen kenttään.
Ei siis missään nimessä erilaiset lähestymistavat ole poissulkevia, mutta yleensä/pääasiallisesti “naistutkimuskriitikot” näkevät vain yhden tavan tehdä tiedettä. Siksi sellainen argumentointi on yleensä tosi yksisilmäistä, ja pyritään todistamaan että yhteiskuntatieteellinen sukupuolentutkimus jotenkin “kieltää biologian” (mikä on kummallinen väite jo itsessään, eikä sen tueksi juuri esitetä hyviä perusteluita-mikä ei ole ihme, kun niitä ei ole.)
Siksi esim. dokkarin tyyppien reaktiot on ymmärrettävämpiä: varmasti ei ollut eka kerta, kun joku sanoo ölölölö olette epätieteellisiä. Kannattaa tutustua suomessakin käytyyn “keskusteluun” aiheesta, on aika hämmentävää luettavaa.
Ongelma on mielestäni siinä, että ihmisillä on todella vähän tietoa yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta, ja heitellään jotain “väitettä ei voi falsifioida, eli se on epätosi”-kommentteja. Kun luonnontieteen tieteellisyyden kriteerit ei ole laajennattavissa. tässähän tulee tämä vanha erottelu erilaisten tieteenalojen välillä.
Monitieteisyys/uudet lähestymistavat on varmasti melkein kaikkien mielestä hyvä juttu. Sitä varmaankan kukaan ei kiellä. En ole samaa mieltä ton dokumentin tieteellisestä panoksesta, kun siinä otettiin niin kauhean valikoivasti ja tarkoitushakuisesti esiin eri alueiden tutkijoita: ok, mennään jenkkeihin etsiin joku tutkija, jne. Eli perus dokutasoa, jonak perusteella katsojan on oikeasti todella vaikea tietää, kuinka paljon muita mahdollisia näkökulmia jäi ulkopuolelle. (Tää on monien wnb-raflaavien dokumenttien ongelma yleisestikin, ei sillä.) Ja kun pohjalle lisätään vielä yleisempi ihmisten luonnontiede-uskovaisuus (eli kaikki ihmistieteet on turhia) niin…valmiina olleet asenteet vaan sai vakuuttelua.
Musta olisi esimerkiksi ollut kiva kuulla sen homojen tunnistamista tutkineen jenkin työn ongelmista, kun on se ihme, jos käyttäytymisen tavat ei ole ympäristön vaikutusta. Mutta kun se ei olisi iskenyt niin kovaa yleisöön. Plaaah, siitä mennään mistä aita on matalin, jne.
“Ainakin suosittuus nettipalstoilla, jossa “naistutkimus on pseudotiedettä” on fakta, on taattu.”
“Ihmisten vähäinen tietämys yhteiskuntatieteistä noin yleisesti on huolestuttavan pientä, kun tieteellisyys tarkoittaa samaa kuin fysikaaliset tieteet.”
“yleensä/pääasiallisesti “naistutkimuskriitikot” näkevät vain yhden tavan tehdä tiedettä.”
“Ja kun pohjalle lisätään vielä yleisempi ihmisten luonnontiede-uskovaisuus (eli kaikki ihmistieteet on turhia)”
“dokkarin tyyppien reaktiot on ymmärrettävämpiä: varmasti ei ollut eka kerta, kun joku sanoo ölölölö olette epätieteellisi”
Ihan näin maallikkona katsottuani nuo dokumentit tulin aivan toisenlaisiin johtopäätöksiin. Eli minusta nimenomaan nuo naistutkijat pääsääntöisesti kiistivät noiden luonnontieteilijöiden löydökset ja pitivät luonnontieteilijöiden löydöksiä epätieteellisenä huuhaana. Itseasiassa tuli juuri sellainen olo, että mitä tuossa kuvaat luonnontieteilijöiden asenteesta ja tavasta tehdä työtään oli juurikin noiden ohjelmassa olevien naistutkijoiden synti.
“Kun ei ole olemassa mitään the metodologiaa missään yhteiskunta- tai ihmistieteissä.”
Edelleen näin maallikkona kun en hirveästi ymmärrä tästä yhteiskunnallisesta koulukunnasta niin kiinnostaisi tietää että mikä se metodi sitä tiedettä on tehdä? Luulen/tiedän että luonnontieteellinen koulukunta kuitenkin on määritellyt sen tieteellisen metodinsa. Toki jos ymmärsin jotain aivan perusteellisesti väärin pyydän anteeksi jo tässä vaiheessa.
Luonnontiede ei ole määritellyt “metodiaan”. Tieteellinen metodi on karkea ja epätosi yleistys johon törmää suurelle yleisölle suunnatuissa teksteissä, mutta kukaan oikea tutkija ei anna “tieteellisen metodin” ohjata toimintaansa. Muuten tossa kuvassa jonka postasit tieteellinen teorianmuodostus muka etenee lineaarisesti havainnosta alkaen. Kuvan tekijä on selvästi tajunnut nolaavansa itsensä julkisesti, jos väittää jotain sellaista (kts. mikä tahansa tieteen filosofian johdatuskirja), joten se on varmuuden vuoksi laittanut oikealle puolelle nuoliryppään. Kyseiset nuolet mahdollistavat minkä tahansa vaiheiden vuorovaikutuksen tai vaiheiden tapahtumisen missä tahansa järjestyksessä. Mikäs “metodi” se sellainen on? Jos mikä tahansa vaihe voi tapahtua milloin vain ja seurata mitä tahansa muuta vaihetta millä perusteilla vain, niin toi kuva ei kerro mitään muuta kuin että “havaintoja hyväksikäyttäen pyritään luomaan teorioita”. No niin yhteiskuntatieteissäkin tehdään, joten olenko nyt määritellyt “yhteiskuntatieteellisen metodin”?
Tieteelliseen metodiin liittyvät kysymykset on todella vaikeita, eikä muun muassa siksi tänäkään päivänä mitään edes etäisesti kelvollista demarkaatio-ongelman ratkaisua ole löytynyt. Jos aihe kiinnostaa, voin suositella esimerkiksi teoksia Feyerabend, Paul: Against Method (1975, tarkistettu laitos); Laudan, Larry: Beyond Positivism and Relativism; Pera, M: The Discourses of Science; Rosenberg, Alex: Philosophy of science : a contemporary introduction ja Raatikainen, Panu: Ihmistieteet ja filosofia
“Luonnontiede ei ole määritellyt “metodiaan”. Tieteellinen metodi on karkea ja epätosi yleistys johon törmää suurelle yleisölle suunnatuissa teksteissä, mutta kukaan oikea tutkija ei anna “tieteellisen metodin” ohjata toimintaansa.”
Höpö höpö. Tieteellisen metodin avulla saatettiin aikaan todellinen murros tieteen kentässä joka räjäytti ihmisen teknologisen kehityksen ja osaamisen. Tiedä sitten miten määrittelet “oikean tutkijan” itse ainakin olisin aika tavalla varpaillani jos tutkija heittää romukoppaan tieteellisen metotodin ja määrittelee uusiksi esimerkiksi hypoteesin ja teorian. Onko muuten tarkoituksesi jotenkin aliarvioida “suurelle yleisölle suunnattuja tekstejä”? Mikä niistä tekee “epäilyttävää” tai “epätieteellisiä?
“Kuvan tekijä on selvästi tajunnut nolaavansa itsensä julkisesti, jos väittää jotain sellaista (kts. mikä tahansa tieteen filosofian johdatuskirja), joten se on varmuuden vuoksi laittanut oikealle puolelle nuoliryppään.”
?????? Mikäli et tajunnut pointtiani tuossa on toinen kaavio jota ajoin takaa.
“Kyseiset nuolet mahdollistavat minkä tahansa vaiheiden vuorovaikutuksen tai vaiheiden tapahtumisen missä tahansa järjestyksessä. Mikäs “metodi” se sellainen on? ”
Varsin totta, Tieteenkentässä on iät ja ajat ollut huijareita, valehtelijoita ja hörhöjä. Tieteellinen metodi ei sinnällään estä ketään väärentämästä tuloksia, mutta auttaa helpommin paljastamaan niitä. Mikäli minä toistan hyvin dokumentoidun testin ja saan eri tuloksia tutkijan kanssa tieteellinen metodi nimenomaan mahdollistaa tuon hypoteestin/teorian kumoamisen, jolloin huijaus paljastuu. Tämä ei poista kokonaan tai koskaan huonoa tiedettä tieteen kentältä mutta ainakin ehkäisee ja helpottaa paljastamaan sitä.
“Tieteelliseen metodiin liittyvät kysymykset on todella vaikeita, eikä muun muassa siksi tänäkään päivänä mitään edes etäisesti kelvollista demarkaatio-ongelman ratkaisua ole löytynyt.”
No eivät todellakaan ole vaikeita, kun kaltaiseni maallikkokin ne voi käsittää ja sisäistää. Lähinnä tähän “vaikeuteen” törmää tietyissä tiedepiireissä (kuten tuossa dokumentissa) kun se oma hypoteesi on osoitettu vääräksi eikä siitä oteta opiksi ja siirrytä takaisin siihen tieteelliseen metodiin jossa “hyvää” tiedettä tehdään. Toki demarkaatio ongelma voi tulla yksittäiselle tutkijalle vastaan jos tulokset eivät vastaakkaan niitä omia odotuksia/poliittisia kantoja/muuta henkilökohtaista dogmaa kohtaan(erinomaisesti tulee tämä esille tuosta dokkarista). Tämän vuoksi tieteen tekemiseen tarvitaan neutraali ja objektiivinen metodi ja hyvin dokumentoidut kokeet jotka on toistettavissa myöhemmin. Tieteellinen metodi tarjoaa tämän.
No, hauska nähdä että tieteenfilosofia herättää tunteita. Minusta sinulla on hieman idealisoitu kuva tieteestä, jossa kokeet yksikäsitteisesti paljastavat totuuden kaikille paitsi valehtelijoille ja lyshenkolaisille ja jossa teoriat muodostetaan induktion kautta havainnoista.
Suosittelen hyvin lämpimästi Sergio Sismondon erinomaista kirjaa An Introduction to Science and Technology Studies, joka avannee uudenlaisia näkökulmia tässä suhteessa. Samoin toki Kuhnin klassikko Structure of Scientific Revolutions ja Feyerabendin teokset ovat myös kiinnostavia, mikäli haluaa tutustua tapaustutkimuksiin tieteen historiasta (ja Larry Laudanilla vähän uudempaa kamaa). Tietysti alan kirjojen hankkiminen voi olla vaivalloista (yliopiston kirjastosta löytää parhaita https://helka.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?LANGUAGE=Finnish&DB=local&PAGE=First&init=1), mutta se on ehdottomasti vaivan arvoista!
Tämä keskustelu ei nyt kuitenkaan vaikuta sellaiselta, että sen jatkaminen olisi vaivan arvoista, hyvää jatkoa tieteenfilosofian opiskelun parissa.
“No, hauska nähdä että tieteenfilosofia herättää tunteita.”
Hieno piikki Hermanni. Oletko koskaan törmännyt siihen että sinua ei oteta vakavasti, koska keskityt vastaväittelijän mollaamiseen ja vähättelyyn oikean argumentoinnin sijaan?
“Minusta sinulla on hieman idealisoitu kuva tieteestä, jossa kokeet yksikäsitteisesti paljastavat totuuden kaikille paitsi valehtelijoille ja lyshenkolaisille ja jossa teoriat muodostetaan induktion kautta havainnoista. ”
Olet oikeassa minulle tiede nimenomaan tarkoittaa metodia jolla päästään selvyyteen ilmiöihin johtavista syistä ja erilaisiin sovelluksiin näistä ilmiöistä. Esimerkkeinä olkoon vaikka painovoimateoria ja Ohmin laki. Toki olen valmis muuttamaan kantani ja huutamaan kanssasi miten nämä ilmiöt ovat subjektiivisiä ilmiöitä joilla maailmaa ei voida kuvata kunhan vain kerrot mitä tuo kuvailemasi postmodernitiede tarjoaa tilalle. Tai miten postmodernitiede toteuttaa sen käytännön tieteen tekemisen ja kehittämisen paremmin. Olet oikeassa myös siinä etten ole postmodernisti joka uskoo siihen että lopullista totuutta jostakin ilmiöstä ei voida saavuttaa tai että ilmiöiden tulokset ovat pelkästään havaitsijasta riippuvaisia(olkoonkin että tuota ei voida aina poissulkea).Pidän tosin hyvinkin todennäköisenä että moni nykyisistä yleisesti hyväksytyistä teorioista on ainakin osittain vääriä siksi onkin tärkeää että niiden kritisoimiseen/päivittämiseen/kumoamiseen käytetään sitä tieteellistä metodia eikä suinkaan uskontoa, uskomuksia tai postmodernia huuhaata. Tässä asiassa me varmasti olemme samaa mieltä eli huono tiede ja tieteen tekemisen metodi ei palvele ketään ja on oikeasti tärkeätä että se paljastetaan tieteen kentässä.
“Tämä keskustelu ei nyt kuitenkaan vaikuta sellaiselta, että sen jatkaminen olisi vaivan arvoista, hyvää jatkoa tieteenfilosofian opiskelun parissa.”
Tämä on sääli. Minusta tämä keskustelu on ollut antoisa. Toivoisin että harkitsisit päätöstäsi vielä kertaalleen. Harvoin internetissä pääsee keskustelemaan rauhassa ilman ulkopuolista huutelua ja sitä että “parhaat argumentit” valitaan huutoäänestyksellä eli sillä kenen “puolella” on eniten samanmielisiä huutelijoita ilman mitään todellisia argumentteja puolesta tai vastaan.
Jotta pointti mitä yritän sanoa tulisi selkeäksi linkitän tähän youtube-videon jonka toivoisin sinun katsovan. Video on lyhyt ja populistinen(sisältää kärjistyksiä jne) mutta kuvaa hyvin omaa kantaani tähän kysymykseen postmodernin tieteen ja “klassisen” tieteen välillä jota mielestäni edustan.(toki videon anti-marxilaisuus hieman harmittaa, olkoonkin että se osuu oikeaan marxilaisen tieteen koulukunnan suhteen joka IMHO on hylännyt dialektisen materialismin).
Videolinkki unohtui http://www.youtube.com/watch?v=NHMynmoCRNg