Norjaa, vainoharhaa ja salaliittoteorioita

Oikeanpuolimmainen kuva kuolleesta Osama bin Ladenista levisi pitkin mediaa välittömästi, kun uutinen tämän kuolemasta kerrottiin julkisuuteen. Kuvaa on jälkeenpäin epäilty manipuloiduksi.

Euroopassa leijailee psykoosin aave. Luotettavan tiedon saanti on vaikeaa. Erityisen ongelmallista se on politiikan ja sotien osalta. Informaatiosodankäynti on nykyaikaisen sodankäynnin ydintä.

Poliittisesti yhteentörmänneet tahot taistelevat mediassa leviävästä tiedosta, uutisista ja näkökulmista. Tämä herättää epäluuloa median uskottavuutta kohtaan ja on omiaan synnyttämään vainoharhaa ja salaliittoteorioita.

Vainoharha ei ole sotaa käyvälle taholle mikään ongelma, vaan tavoite. Pelolla pyritään lamaannuttamaan vastapuolen ajattelu- ja toimintakyky. Samalla sillä kootaan omia rivejä lietsomalla pyhää vihaa vastapuolta kohtaan.

Pahimmillaan vainoharha purkautuu psykoosiksi, jolloin todellisuudentaju hämärtyy, ja ihminen alkaa enenevissä määrin kuvitella faktoja yksipuolisten pelkojensa tueksi. Psykoosiharhat ovat useimmiten ajankohtaisia, ja sitä ajankohtaisemmiksi ne muuttuvat, mitä enemmän pelonlietsontaa käytetään politiikan jatkamisen välineenä.

Verkkokeskustelua seuratessa huomaa, millaisia psykoosin ja vainoharhan aiheet tällä hetkellä ovat. Ainoat kommentit, jotka olen tästäkin blogista sensuroinut, liittyvät jonkinlaiseen islamin pelkoon. Ellei kyseessä ole ollut vilpitön trollaus, suosittelen näille kommentoijille lääkärissä käyntiä.

Hyötyikö äärioikeisto Breivikin terrorismista?

Jussi Halla-ahon retorinen tyyli on omiaan levittämään islamofobista psykoosia. Suoraan häntä ei tapahtumista voi millään syyttää.

Norjan perjantainen verilöyly oli harkittu poliittinen terroriteko, joka muistuttaa tekotavaltaan kouluammuntoja. Se todennäköisesti traumatisoi ainakin norjalaista vasemmistoa pitkään. On silti vaikea kuvitella vakavia poliittisia hyötyjä, joita mikään taho saisi kylmäverisestä puolustuskyvyttömien teinien massamurhasta.

Tästäkin huolimatta Breivik on saattanut onnistua jonkinlaisen äärioikeistolaisen terrorismi-ilmiön synnyttämisessä. Terrorismi perustuu osittain samankaltaiseen mediastrategiaan, johon kuvasin persujen ja vihreiden langenneen keskinäisessä rääppimisessään ennen vaaleja.

Järjettömällä mediakohkaamisella voidaan tavoittaa riittävän iso massa, jotta sillä löydetään myös oma suhteellisen suppea viiteryhmä. Teinien tappaminen ei varmasti prosentuaalisesti johda paljon Hollannin pedofiilipuoluetta suurempaan kannatukseen, mutta prosentin sadasosakin vaikuttaa, kun tavoitteena on pystyttää rasististen kilipäiden ryhmä, ja sanoma tavoittaa koko maailman.

Suomessakin vasta Jussi Halla-ahon semimaltillisella johdolla parlamentarismin ovet avannut järjestäytynyt äärioikeisto tästä tuskin voi riemun aihetta saada. Toivottavasti ainakin tämän poppoon asevarustelufetissille pistetään loppu. Äärioikeiston poliittinen ongelma on aina ollut sen raivotautisuus, sisäinen hajanaisuus ja yhteistyökyvyttömyys.

Median osuus

Vaikka internetin myötä on puhuttu toimittajien portinvartijaroolin heikkenemisestä, ajankohtaistieto välittyy valtaosalle ihmisistä silti muutaman yksittäisen uutisvälineen kautta. Outojen motiivispekulaatioiden ohella mediaa on tämän tapauksen alla syytetty johdattelevasta diskurssista.

Tämä syö median uskottavuutta ja on omiaan herättämään toimittajien inhoamia salaliittoteorioita. Itse ihmettelen erityisesti sitä, kuinka vähän verkkojournalismissa vieläkin linkitetään lähteisiin silloin, kun se olisi mahdollista. Tämä portinvartijuuteen takertuminen tuskin tekee hyvää heikkojen ansaintamalliensa kanssa painiskelevalla businekselle.