Raha motivoi aasia ja toimitusjohtajaa

EK:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen jauhaa sontaa perustellessaan johdon korkeita palkkioita tosimaailman realiteeteilla. Pukkinen harhauttaa väitteellä, jonka mukaan palkkioiden rajaaminen seuraa kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta, joka on talouselämän järjelle vastakkaista.

“Kohtuullisuuden ajatus yhteiskunnassa on ymmärrettävä, mutta ei tuollaista rajoitusta voi rationaalisesti asettaa.” (Mikko Pukkinen, Kauppalehti 23.6.2011)

Pukkisen järjessä ihmisiä palkitaan kepillä ja porkkanalla. Metodilla on aikanaan saatu aasit vetämään vankkureita ja sama malli on sitten kopioitu työelämämme ohjenuoraksi.

Yhdysvaltain keskuspankin  Fedin rahoittama motivaatiotutkimus MITin yliopistossa (Katso video yllä) tyrmää tämän ikiaiaikaisen palkkiomallin. Sen mukaan kepillä ja porkkanalla saadaan erinomaisia tuloksia, niin kauan kuin työ on mekaanista eikä vaadi ajattelua. Heti kun työssä tarvitaan itsenäistä ajattelukykyä, korkeat palkkiot johtavat surkeampiin tuloksiin.

Samankaltaiseen tulokseen on päätynyt myös amerikkalaistutkija Jim Collins, joka selvitti mikä erottaa parasta tulosta tuottavat yritykset hyvää tulosta tuottavista. Yksi löydöksistä oli se, että parhaiden yritysten johtajilla saattoi olla selvästi huonommat palkat kuin hyvää tulosta tuottavilla. Miksi näin? Koska parhaissa yrityksissä johtajia ei motivoinut raha.

Rahapalkkiot siis motivoivat mekaanisessa puurtamisessa. Siksi olisi perusteltua maksaa korkeampia palkkioita siivojille, mutta ei toimitusjohtajille. Rahalla on myös tärkeä tehtävänsä elämän perusedellytysten turvaamisessa, jotta aivot voivat rauhassa keskittyä ajatusten kehittelyyn turvallisuudesta huolehtimisen sijaan. Mutta rahalla ei pitäisi olla sijaa ensisijaisena motivaattorina nykyaikaisessa työelämässä, jossa useimmat mekaaniset tehtävät korvataan tietotekniikalla.

Johdon korkeille palkkioille on löydettävissä toki rationaalinen selitys, joka palautuu Pukkisen parjaamaan oikeudenmukaisuuteen. Motivaatio ja terveys voivat nimittäin rapautua, mikäli työntekijä tuntee suhteellisesta köyhyydestä johtuvaa puutetta. Golf-kentällä pyöriessä itsensä täytyy tuntea vertaisten tasoiseksi tai muuten on vaarassa syrjäytyä.

Huippujohdon palkkauksessa doktriini on siis peniskateuden minimointi. Huipputuloksia sillä ei saa, mutta eipähän johto ainakaan lamaannu masennuksesta.

Mikä oikeasti motivoi?

Palataanpas MITin tutkimukseen, jossa etsittiin myös toimivia motivaation lähteitä.

• Itsenäisyys ja mahdollisuus vaikuttaa työhön – haluamme olla oman elämämme herroja ja tehdä juttuja, joista itsekin koemme hyötyvämme.
• Asioiden hallitseminen – tahdomme oppia asioita ja osoittaa olevamme huippuja jossain. Voimme tehdä asioita täysin ilman palkkiota tai jopa maksaa siitä, jos koemme oppivamme siten jotain hyödyllistä.
• Tarkoituksenmukaisuus – työllä täytyy olla tarkoitus. Mieluummin jokin muu kuin ansaita jollekin rikkaalle mulkulle lisää rahaa. Useimmat haluavat tehdä merkityksellistä työtä, jolla on jokin eettisesti hyväksi tunnistettava päämäärä.

Nämä tekijät ovat hankalia yhteensovitettavia kapitalististen tuotantosuhteiden maailmassa, jossa työpaikat rakentuvat ensisijaisesti yhtä tavoitetta varten – tuottaakseen omistajalle voittoa. Maailman tuottavimmissa yrityksissä tämä ristiriita kuitenkin ymmärretään ja sen kanssa osataan toimia, toisin kuin EK-vetoisessa Suomessa.