Uskovaiset johtavat Eurooppaa
25 Tou
Kreikan 10-vuotisten valtionvelkojen korko on noussut 17 prosentin tuntumaan. Hyvin näyttäisi vakauttaminen alistamalla tepsivän. Klikkaamalla kuvaa pääset käsiksi alkuperäislähteeseen.
Euroopan päättävissä asemissa olevat johtajat ovat näemmä pahimman luokan putkiaivoja. Kyllähän kriisimaiden talous siitä kasvuun lähtee, kun kerralla leikataan leijonan osa palkoista, palveluista, koulutuksesta ja myydään vielä omaisuus ulkomaisille sijoittajille. Aivan varmasti.
Hypoteesit aivovamman alkuperästä
1. Psyykkaus. Pystyäkseen tekemään tehokkaasti päätöksiä, ihmisellä on oltava luja usko siihen, mitä hän on tekemässä. Johtajamme ovat ilmeisesti psyykanneet itselleen lujan uskon toimintamalliin, jonka voisi kiteyttää thatcherismiksi. Ongelma näyttäisi olevan sama kuin Neuvostojohtajilla aikanaan. Ulkomaiset asiantuntijat nauravat partaansa.
2. Paskat housussa. Vaikka Eurooppaa johtavan eliitin joukossa on varmasti niitäkin, jotka tietävät, että nykyiset toimenpiteet eivät ratkaise mitään, he eivät kykene toimimaan. Ilmeisesti ryhmäkuri on kovaa ja toisinajattelijat pelkäävät avata suunsa.
3. Alistuksesta voi nautiskella. Kolmas vaihtoehto on, että johtavat poliitikot ovat luonnostaan psykopaattisia kusipäitä, jotka haluavat, että kaikki menee päin helvettiä.
Lääkkeet eurokriisiin
1. Lääkitys vaihtoon. Varakkaimpien keskuudessa suosittu päihde kokaiini tunnetusti buustaa itseluottamusta. Nyt näyttäisi siltä, että liika kokkeli pitää johtajat tiukasti uusliberaalissa uskossaan.
Eliitille pitäisi saada romppeet, jotka ennemmin rikkovat heidän ennakko-oletuksiaan ja auttavat avaamaan jämähtäneitä aivorakenteita. Viime vuosina parhaiten menestyneet toimarit suosittelevat tsykedeelejä.
2. Laissez-faire-sosialismi. Tarvitaan logistinen uudistus, jolla rahaa pistetään kiertämään talouden ruohonjuuritasolle, muualle kuin hyvävelikerhojen saunanlauteille. Yksinkertaisin metodi on euroopanlaajuinen perustulo, joka sidotaan elinkustannusindeksiin.
Namibian esimerkki kertoo jotain siitä, minkälaiset vaikutukset tukijärjestelmän pullonkaulojen poistamisella ja vastikkeettomalla rahanjaolla voisi olla. Pelkkä perustulo ei kuitenkaan riitä, vaan pullonkaulat on poistettava myös infrastruktuurista: Liikenteen, verkkoliikenteen, koulutuksen, terveydenhuollon ja rahoituksen on toimittava maksuttomina julkisina palveluina.
Jo sillä yksinkertaisella linjauksella, että Maastrichtin sopimuksesta poistettaisiin pykälä, joka kieltää Euroopan Keskuspankilta (EKP) suoran lainanannon valtioille, helpotettaisiin valtiontalouksien ahdinkoa. Sen sijaan, että valtiot lainaavat fyrkkansa yksityisiltä rahoittajilta huippukoroilla, ne voisivat yksityispankkien tapaan lainata sitä EKP:ltä noin yhden prosentin korolla. Vasemmistoliitossakin tämä muistettiin vielä kaksi kuukautta sitten.
3. Kontrolli. Modernia tekniikkaa soisi sovellettavan politiikan ja talouden demokratisoimiseksi. Kun kansalaisten valvonta on aiempaa helpompaa, valvonta pitäisi kohdistaa myös päätöksentekoon ja huipputason rahaliikenteeseen. Nyt valtiontalouteen kertyy naurettavan pieniä summia talouden huipulta, jossa valtaosa rahaliikenteestä tapahtuu. Päätöksentekoprosessit ovat edelleenkin hyvin kaukana läpinäkyvyydestä. Julkisesta taloudesta on säästetty lähinnä tekemällä lisää työttömiä, kun pitäisi keskittyä välistävedon eliminoimiseen.
Trendejä, jotka saattavat edesauttaa muutosta
Tiedetään, että kaikki raha on velkaa ja sen vastineena on lähinnä epärealistisia odotuksia ihmisten velanmaksukyvystä. Tämä siksi, että pankit monistavat varantonsa lainanannon avulla ja näin luovat lisää rahaa. Kun rahaa ei kuitenkaan valu pankkipiireistä edesauttamaan vaihtoa, työllisyyttä ja hyvinvointia, kasvaa epäluottamus koko rahajärjestelmää kohtaan.
Niukka raha johtaa siihen, että talous on käytännössä nollasummapeliä, ja kaikki keskittyvät tappelemaan aarteistaan. Raha ei kierrä. Velat kasautuvat ja ihmisistä tulee maksukyvyttömiä. Siksi nyt nousee kiihtyvässä tahdissa nykyisen rahajärjestelmän korvaavia vaihtomenetelmiä.
Yksi näistä on parin viikon sisällä megatrendiksi räjähtänyt ilmiö: bitcoin. Nykyisen rahan luotettavuuden takaa välistävetäjäelin pankki. Bitcoinissa luotettavuus perustuu puhtaasti teknologiaan, jolloin mitään välistävetäjää ei ole. Tällaista rahaliikennettä on kuitenkin mahdotonta seurata, eikä veroja pystytä keräämään. Onkin herätetty epäilyksiä, että hallitukset alkavat hyvin pian sodan bitcoineja vastaan. Tällainen sodankäynti edellyttää, että lännessä mennään internet-valvonnan osalta Kiinan linjoille, joka meillä itseasiassa tarkoittaa paljon tiukempaa nettisensuuria kuin Kiinassa.
Toinen selvästi räjähtävä trendi on aikapankkijärjestelmä, jonka avulla ihmiset ovat alkaneet järjestämään itsenäistä palvelutuotantoa. Vaikka myös oikeisto on nähnyt aikapankeissa mahdollisuuden entistä rankempaan julkisten palveluiden karsimiseen, on olemassa riski, että aikapankkeja aletaan tuhoamaan verotuksella.
Jos kriisi haluttaisiin ratkaista jollain muulla keinoilla kuin ajautumalla sodan partaalle, pankeille pitäisi pikkuhiljaa tehdä jotain. Tällainen meno johtaa fasismiin ja höyryäviin ruumiisiin.
Paavikin on liittynyt rommareihin ja vilkuttaa hyvästiksi nykyiselle rahajärjestelmälle. Kuvassa on linkki. Kuva: Flickr/Catholic Church (CC BY-NC-SA 2.0)
Miten niin johtaa fasismiin? Fasismi on ollut täällä jo vuosia (Mussolinin mukaan fasismihan oli valtion ja suuryhtiöiden yhteensulautumista). Nyt tuon vaikutukset vain ovat astumassa estradille.
Hyvä yhteenveto. Taloustotalitarismi on täällä (wirallinen maailman ei suostu muita vaihtoehtoja näkemään).
Naurattaa Bitcoin-hypetys. Kyseisen valuutan tukena ei ole oikeastaan mitään muuta kuin tosiuskovaisten nörttien sähköä tuhlaava 24/7 mainaus ja pari hämärää hUUmekauppaa TOR-verkossa. Verrattuna nyt vaikka USA:n triljoonatalouteen, joka ei näille fiat-kammoisille itävaltamiehille ilmeisesti voi ehkäistä greenbackin tuhoa.
Spekulaatio on, muistaakseni jo artikkelin kirjoitusaikaan, useampaan kertaan ajanut dollarihinnat (onko valuutta siis sittenkin taaloista riippuvainen?) pilviin romahtaakseen melko pian. Lisäksi bitcoin-maksuliikenteeseen käytetyt saitit ovat olleet tietoturvallisia mestariteoksia ja kräkätty alta aikayksikön, mikä on johtanut markkinavääristymiin ja bittikolikoiden täydelliseen tuhoutumiseen bittiavaruudesta.
Valtioiden SOTA BITCOINIA VASTAAN!1 on varsinaista huru-ukkoilua, mitä voisin ehkä odottaa joltain Piraattipuolueen cyberhörhöltä tai kultakannan paluuta odottavalta libertaarilta ennemmin kuin pragmaattisena esiintyvältä vasemmistolaiselta(?).
Buttcoin piste orgissa on mehevä määrä näiden libertardihippujen ympärille syntynyttä draamaa.
Aiempi kirjoittaja tuskin enää lukee tätä, mutta Mussolinin sanomaksi väitetty lainaus ei puhu suuryhtiöistä vaan korporaatioista, jotka ovat fasistisen yhteiskunnan korporativismin mukaisia eräänlaisia kiltoja, joissa työnantajat ja työläiset puhaltavat yhteen hiileen. Siis oikeistolainen (luokkarauha, tuotantovälineet yksityisiä) versio syndikaateista ja työläisneuvostoista, tai kotimaisesta tuposta (sillä erolla että työtaistelutoimenpiteisiin ei voi ryhtyä ja koko homma on enemmän ylhäältä päin johdettua).
No. Bitcoin oli minusta kiinnostava ilmiö, koska siinä oli kuitenkin tuotettu vertaisverkko-ohjelmiston avulla suhteellisen toimiva vaihtojärjestelmä. Mielestäni kokeilua ei voi ihan täysin tuomita.
Ideologisiin tausta-ajatuksiin bitcoineissa en ole jaksanut hirveästi pureutua. Pitäisin kuitenkin mahdollisena, että vaihtojärjestelmän voisi rakentaa jonkinlaisen läpinäkyvästi ja automaattisesti toimivan ohjelmiston varaan, ja se olisi lopulta luotettavampaa ja ennen kaikkea demokraattisempaa kuin nykyisenkaltainen pankkijärjestelmä.
Kovin syvälle meneviä esityksiä minulla ei aiheesta ole.