Ota natsifilosofi Heideggerin ajattelu haltuun alle tunnissa – kuuntele ja katso kuva!
21 Hel
Meitsi ja filosofi Tere Vadén bissellä Tampereen Telakalla. 9.2.2011 noin klo 13.
Päätin ottaa tälle Bissellä-formaatille räjähtävän lähdön ja tein pari haastattelua heti viime viikon alkuun. Huomasin kuitenkin olevani todella paska nauhurin käyttäjä ja onnistuin melkeinpä tuhoamaan molemmat nauhoitteet. Nyt viikko haastattelusta sain vihdoin toisen näistä pätkittyä osiin ja kuulostamaan inhimilliseltä.
Tässä vaiheessa leikkaamisen voisi ulkoistaa.
Vadén ja Heidegger
Samaisissa Tamyn bileissä, joissa törmäsin Ilkka Sasiin törmäsin myös johonkin vihriäishippiin, joka höpisi Heideggeristä. En ole koskaan ollut kiinnostunut tästä, koska H on tuntunut aina jotenkin äärimmäisen tylsältä saksalaiselta eliittifilosofilta.
Vihriäinen kuitenkin kertoi Tere Vadénilla olevan aiheesta hyviä luentoja ja siksi kiinnostuin. Vadén, joka tunnetaan melkeinpä kommarina open source-filosofina on varmasti oikea tyyppi kertomaan natisifilosofin mietteistä.
Heidegger WTF?
Vadén siis esittää Slavoj Zizekiä mukaillen, että Heidegger teki filosofisessa mielessä oikein liittyessään natsipuolueeseen. Heidegger oli jonkin sortin eksistentialisti, jonka mukaan sisältö elämään pitää luoda itse, vaikka sitten politiikalla.
Heideggerin mielestä on väärin, että ihmiset eivät sitoudu. Sitoutumiskammoisena nuorukaisena olen H:n kanssa täysin eri mieltä. Ei tarvitse sitoutua, koska sitoutumattomana antaa avoimen mahdollisuuden kehittymiselle.
Saksalaisen kulttuurijuntin natsivallankumous
Kieli oli Heideggerin ajattelun ydin. Vain saksaksi pystyy ajattelemaan teknologiaa, jonka vuoksi varsinkin suomalaiset mongolikieliset inkkarit ovat täysin kyvyttömiä kehittämään teknologiaa.
Käväisemme myös pikaisesti Egyptin parissa, jossa universaalille ihmiskuvalle muodostaa ongelman kurin sisäistäneet kytät ja muut natsiprovokaattorit.
Yllättävää kyllä Heideggerin natsivallankumous perustui yliopisto-opiskelijoiden radikaalille kapinalle. Se oli antiporvarillinen vallankumous, jossa palattiin juurille, eli ojia kaivamaan ja maata viljelemään. H kuului natsisiipeen, joka keskittyi maajussien ja työläisten paapomiseen.
Elitistinen ituhippi sanoisi, että nyky-yliopisto on paska
Katkerana Toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa Heidegger halusi perustaa paikallisiin kulttuuriin sitoutuneita vastarinnan soluja. Vähän niinku Perussuomalaiset.
Ahdistus on Heideggerin mukaan tärkeä tunne, koska silloin ihminen on asian ytimessä. Siis miettii, mitä helvetin järkeä tässä koko paskassa on.
IIMS oli sitten yksi tapa kohdata miehekkäästi tämä ahdistus. Loogista, eikö. Yhtä loogista ja järkevää kuin rationalisointi yliopistoissa. Tuotetaan melkein yhtä tehokkaasti opintopisteitä ja tutkintoja kuin natsit tuotti ruumiita.
Haukumme yliopiston ja toteamme, että lukemalla oppii lukemaan ja tekemällä oppii tekemään.
Juntti ei tajunnut valtiota
Lyhyen Heidegger-kritiikin jälkeen suuntaamme suosiolla kiinnostavampiin aiheisiin: työnjakoon, markkinoihin, pääomaan ja tavarafetisismiin.
Vadén tekee erittäin hyviä erittelyjä, jotka selkeyttävät omia liiketoimintanäkemyksiäni. Myös narsististen johtajien kiertämiseen liittyvä läppä on hyvä pitää mielessä.
Yhteenveto
Ei hirveästi oltu Teren kanssa eri mieltä mistään, mutta ehkä juuri sen vuoksi päästiin aika hyvin eteenpäin. Näin jälkikelailuna heittäisin tohon viimeiseen audioon, että aineettoman omaisuuden saaminen julkiseen käyttöön itse asiassa mahdollistaisi aika tehokkaasti omavaraisuuden aineellisessa tuotannossa. Näin nykyisen kaltaisia alistusrakenteitä ei juurikaan tarvittaisi.
Some thoughts: Mikä kaikki on aineetonta omaisuutta? Onko nettiin siirretty maalaus aineetonta omaisuutta, entäpä musiikki? Kummankin luominen vaatii panostusta, materiaalia, aikaa ja omistautumista. Jos joku käyttää vapaa-aikansa telkkarin katseluun, se on ihan sen oma asia. Toinen käyttää vapaa-aikansa soittamiseen ja kehittymiseen musiikin työstämisessä. Lisäksi iso osa tämän työnteosta saamasta palkasta menee instrumentteihin ja niiden huoltoon, musasoftaan ja niiden päivityksiin, vahvareihin jne. Miksi tämän tyypin tekemä aineeton omaisuus pitäisi saada julkiseen käyttöön? Kukaan ei siitä hyödy yhtään mitään, päinvastoin. Netistä saa jo ihan liian helposti kaikki maailman ikinä tehdyt levyt, ilman että tarvitsee nähdä minkäänlaista vaivaa. Tässä on takuulla yksi syy informaatioähkyyn. Mutta siis palaan tämän nauhoitusvermeidensä ääressä luonnottoman kauan aikaa viettävään tyyppiin ja sen oikeuksiin: on ihan sen oma asia miten se viettää vapaa-aikansa ja miten se käyttää rahansa, samalla tavalla kuin sen ekan tyypin nysvääminen telkkarin ääressä. Ja se mitä nämä tyypit saavat aikaan on myös niiden oma asia. En tajua miksi sen telkkaria katsovan tyypin aikaansaannokset pitäisi saada julkiseen käyttöön. Pitäisikö sen nauhoittaa kaikki katsomansa ohjelmat, kommentoida niitä ja laittaa kaikki jakoon netissä yhteisen hyvän nimissä or what?
Minusta omasta työpanoksesta ja varsinkin aineellisesta panostuksesta voi pyytää korvausta. En näe mitään syytä miksei taiteilija (joka on kyllä jotenkin ällöttävä termi) voi ihan hyvin myydä tekeleitään -eikä jakaa kaikkea ilmaiseksi- jos niin haluaa. Eri asia on se kiinnostaako ketään maksaa mitään kun ilmaiseksikin saa. Ei sillä että aloittelevan muusikon auttaminen vaikkapa 50sentillä (pukkaa aika paskaa vitsiä..) per biisi olisi liikaa, mutta kun maksaminen on niin vaivalloista ja aikaa vievää.
^ Vastaan tähän piakkoin pidemmällä kirjoituksella avoimista lisensseistä ja niiden hyödyistä. Olen sitä mieltä, että olis kiva, jos taiteilijat eläisivät työllään.
Valitettavasti tämä ei ole kenenkään mielipiteistä kiinni, vaan siitä millaisella lainsäädännöllä ja käytännön toiminnalla sellainen mahdollistetaan.
Itse en pidä nykyisenkaltaista yritystä rajoittaa ihmisten kopiointia ja sen kyttäämistä kovinkaan toimivana systeeminä taiteilijoiden elannon takaamiseen.
Mitään muuta ei ole pakko kuin kuolla, sanoi mun entinen opettajakin, liekö heideggeriläinen. Se oli se mitä erityisesti opin koulussa. “Rajallisuus ja merkitys on samassa paketissa”.
Hyvä keskustelu teillä!
Mä oon ite kyllä Heideggerin kanssa samaa mieltä, että alunperin valtiot syntyi siitä, että alettiin tehdä jotain yhdessä. Deweykin (oma lempparini)taitaa olla sitä mieltä, tosin se puhui “julkisoista” (public. Valta vaan turmelee, ja vallassa olevat alkavatkin ajaa omia intressejään yhteisten intressien sijasta. Pienet yhteisöt olisivat siten toimivampia. Niitä kovasti toivoisin syntyvän! Julkisot pitäisikin luoda aina uudelleen. Täytyy pistää tämä juttunne eteenpäin kaverille, joka on Heidegger-fani.
Aineettomasta omaisuudesta:
ei kai kukaan, ei edes pylväspyhimys Stallman, väitä että taiteilija ei saisi myydä teoksiaan. (Ja toisinpäin, ei kai mikään taho (ei edes Yhdysvaltain perustuslaki, joka antaa teosten tekijöille rajoitetun monopolin teosten myymiseen, jotta tiede ja taide edistyisivät) lupaa, että taiteilijat saavat/taiteilijoiden pitäisi saada elantonsa taideteoksiaan myymällä. No toi on kyllä liikaa, siis kyllähän toki monet haluavat esimerkiksi rahajärjestelmästä eroon, ja markkinoista, joten kai silloin kaikki myyminenkin käy mahdottomaksi. Sanotan sitten niin, että vapaan kulttuurin liikkeesä yleensä ei ajatella, että taiteilija ei saisi myydä teoksiaan.
Sen sijaan & joka tapauksessa on tapahtunut jotakin: tietotekninen kehitys on tehnyt digitalisoidusta informaatiosta ei-niukan hyödykkeen. Pullon henkeä ei saa enää takaisin pulloon muuten kuin luomalla poliisivaltion tai ratkaisevasti heikentämällä tietotekniikan toimintaa. Molemmat ratkaisumallit ovat käytännössä viheliäisemmät, kuin taiteilijoiden elannottomuus (jota puolestaan hengen tunkeminen pulloon ei välttämättä edes ratkaisisi – vai oliko taiteilijoilla turvatu elinkeino ennen internettiä? Coppola heittää tän historiallisne pointin coolisti: http://www.boingboing.net/2011/01/29/francis-ford-coppola.html). Lisäksi informaation ei-niukkuudesta seuraa monia kauniita ja hyviä asioita, kuten Wikipedia, WikiLeaks, Linux ja niin edelleen; kokonaan uusi pakottamaton ja alistamaton tuotantotapa. Summa summarum: aineettoman omaisuuden ei-niukkuuden tosiasiallisuus ja edullisuus tasa-arvon kannalta ovat painavampia asioita, kuin eräiden ammattiryhmien kärsimät haitat. Itsekin kirjoittajana ja ajoittaisena kustantajan “kärsin” tästä, mutta sellaista se on.
Joo, ja vielä tosta vertauksesta telkkarinkatsojan ja musiikintekijän välillä, Clay Shirky kertoo mun mielestä hyvin, miksi molemmat tulevat samassa paketissa, eli “ei kannata pelätä LOL Catsejä”: http://www.ted.com/talks/clay_shirky_how_cognitive_surplus_will_change_the_world.html